lauantai 30. heinäkuuta 2016

#4 HUONOJA TAPOJA

Varmasti kaikilla hevosilla on jonkinlaisia huonoja tapoja, mutta kuka nyt haluaisi niitä kaikille jakaa? Itse olen jo oikeastaan liian tottunut blogin päätähtien huonoihin tapoihin, joten niihin en jaksa edes enää kommentoidakkaan. Nyt ajatellessani hevosten huonoja tapoja ja lukiessani erään pienen tytön kommenttia hänen hevosensa täydellisyydestä, mietin miksi joillakin hevosilla on enemmän huonoja tapoja kuin toisilla. Suurinosa huonoista tavoista johtuu varmaankin pelkästä häiriökäytöksestä, käsittelyn ja koulutuksen puutteesta tai on ihan vain opittua. Päätin nyt kertoa, että mitä huonoja tapoja meiltä löytyy.

pureminen/näykkiminen
Tämä ei onneksi ole yleistä, mutta kuitenkin joskus tapahtuvaa. Jos esim. Dollari joutuu keskelle ahtaaseen väliin, hitaamman taakse, saattaa Pappa uhitella ja näyttää hampaitansa. Samoin Muuni saattaa uhitella ja näyttää hampaitansa. Yhteistä Noalla ja Dollarilla on uhittelu tarhakavereilleen näytellä hampaitansa, varsinkin ruoka-aikoina..

kuopiminen sekä kerjääminen
Kaikki hevoset kerjäävät, ja se on tapa saada huomiota tai herkkuja tottakai! Huonoksi tavaksi sitä en siis laske, ellei se ole kokoaikaista kerjäämistä, jokaiselta ihmiseltä! Dollari on todella kova kerjäämään suunnilleen jokaiselta vastaan tulevalta ihmieseltä ja Dollari haluaa kerjäämisen tulla kuulluksi. Se kuopii ja heiluttaa päätänsä ja kuopiminen vain yltyy, jos herkkua ei ole n. sekunnin sadasosassa tuotu herralle.
 Noa ei yleensä ole edes paha kerjäämään, eikä kyllä Muunikaan. Yleensä Noa vain heiluttaa ja nyökyttelee päätänsä sekä hamuaa huulillansa ilmaa. Se ei yleensä kuovi ja jos kuopii jalka on yleensä ilmassa, komentaessa Noa lopettaa. Muuni yleensä vain nyökyttelee päätänsä ja tarkkailee tuodaanko hänelle jotakin.
Kuopiminen on taas mielestäni huono tapa. Jos jotakin ei tapahtu heti, alkaa armoton kuovinta. Kuopiminen ei toisaalta ole niin häiritsevä ja vaarallinen tapa kun esim. pureminen, mutta silti maailman ärsyttävin.

rynniminen
Ennen Noa sekä Dollari rynni ja veteli minne milloinkin vihreän perässä, nykyään sitä ei enää tapahdu kuin harvoin. Ollaan tehty tosi paljon pysähtymis-harjoituksia, jotka on auttaneet todella paljon. Vieläkin tykkään herättää hevosta tekemällä pysätymisiä taluttaessani eri vauhdeissa. Ensin saatetaan madella ja pysähtyä ja lopussa pysähdytään jopa ravista. Muutenkin kaikki pysähtymiset, voltit ja siksak-kuviot taluttaessa auttavat ja poni tai hevonen kuuntelee sua tosi paljon enemmän! Sama muuten toimii selästä käsin.

imppaaminen
Tämän tavan Noa on jo varsana oppinut ollessaan toisella tallilla, tai näin olen ainakin kuullut. Se on siis täysin opittu tapa, joka on Noalla jäänyt syvälle päähän mieleen ja tekee sitä jatkuvasti. Jos jotkut eivät tiedä mitä imppaamisella tarkoitan, tarkoitan sitä, että Noa vetää suun kautta ilmaa mahaan. Ärähtäessä Noa hetkellisesti lopettaa, mutta pian jatkaa.

junttaaminen
Tää on taas ihan eri juttu kuin rynniminen, nimittäin hevonen junttaa paikallensa kokonaan. Tätä Dollari junttaili minulle ennen taluttaessani sitä, mutta tavasta päästiin eroon samoin, kuin rynnimisestä.

Onko teidän hevosilla samanlaisia huonoja tapoja? 


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

#3 JOS HEVOSENI OSAISI PUHUA...


Jos seuraat minua instagramissa, tiedätkin jo mitä kaikkea on tapahtunut. Hevosystäviä on tullut yksi lisää, lämminverinen tamma Muuni. Muunista on tulossa lisää postauksia, sekä oma sivu, kuten Noalla ja Dollarillakin on.
Viime viikko meni hujauksessa ohi. Sunnuntai illasta keskiviikko iltaan olin isosena isojen junnuleirillä ja sieltä suoraan menin Dollarin ja Muunin tallille ja olin haukiputaalla yön. Seuraavana aamuna tehtiin aamutalli jonka jälkeen ratsastettiin. Keskiviikko iltana mentiin maastoon ja torstai aamuna menimme merelle. Molempina päivinä ratsastin Muunilla ja tätini ratsasti Dollarin.
Torstai illan olin kotona ja perjantaina menin valokuvaamaan Jääliin ratsasteluja. Illalla menin kaverilleni yöksi ja lauantaina taas Jääliin ratsastamaan Noa, sunnuntaina oli kotipäivä, jolloin olisi pitänyt kirjoittaa blogia, mutta päädyinkin vain muokkailemaan kuvia. :D

Halusin tehdä tämän haasteen, sillä tämä tuntui tosi hauskalta ja mieluiselta. Hevosenani nyt toimii Dollari!
… maastossa tulisi peura vastaan?
”Herran tsiisus ja jeesus, eiku hetkinen, siis noita on nähty ennenkin.. nuo söi aina talvella meikän eväät! mihinköhän ne menee?”
… saisi yhtäkkiä ravikärryt taaksensa?
”et oo tosissas, joudunko mä taas noita vetää! oikeestaa tää on ihan kivaa, päästeltäskö vähä mun höyryjä suoralla?”
… eläinlääkärin auto kurvaisi tallipihaan?
”Mää en enää tykkää teistä, viimeksi nää pisti muhun ainetta ja mää torkahin. Olisin halunnu tietää mitä ne tekee.. eikä ne antanu mulle ees herkkuja”
… kiukkuisen näköinen ihminen lähestyisi?
”Ai Jonna huomasi et mä olin kakkinu kuppiini.. Noo, ei se mulle voi olla vihanen, mää meen sen luokse ja kerjään siltä herkkuja niin sen sydän sulaa.”
… maastoreissulla joutuisitte jonon hännille?
”Aina täällä hännillä.. Mikä maksaa!? Miksei me voida juosta? Noo toisaalta on täällä parempi ku keskellä. Ai nyt me juostaa, on aika painaa Jonnan kädet makarooniksi!”
… kengittäjä sovittaisi uutta kenkää kavioon?
”Okei, jos tässä kestää vielä kovin kauan, en ehkä itse jaksa kannatella koipeani. Kylläpä väsyttää! Miks sä oot niin hidas, mun jalka painaa ku synti...”
… kissa loikkaisi yllättäen heinikosta kentälle?
”apuaaa! mikä tuo oli?”
… esteradalla okserin alle olisi piilotettu vesimatto?
”Rajansa kaikella, tuota en kyllä hyppää!
… ruoka-aika lähestyisi, mutta iltatallin tekijä olisi myöhässä?
”Nälkä, nälkä, nälkäää! Halooo, täällä kuolee pieni ja suloinen ja urhollinen pappa nälkään!”
… satulavyötä kiristettäisiin kiireellä monta reikää kerrallaan?
”hmph. mä tukehdun, en saa happee!”
… koulutunnilla väistöt kaikkiin ilmansuuntiin alkaisivat ärsyttää?
”Mää en osaa tätä, kaikki on liian hankalaa, en pysy enää pöksyissäni. Saan pian raivokohtauksen!”
… trailerin silta laskettaisiin alas, ja hevosesi pitäisi kavuta kyytiin?
”No mikäs tässä, mun häntä on pian kalju! >:3”
… olisitte maneesissa ratsastamassa, kun lunta alkaa tippua katolta?
”Huuiiiiii! Nyt pakoon” tai toinen "jaa..."
… muut hevoset olisi haettu sisään ja hevosesi olisi jäänyt viimeiseksi?
"eiköhän ne mut huomaa jos saan paniikin.. Mietitääs... Aa nyt mä muistan tän pukkirodeosilmukkahypyn!"

lauantai 16. heinäkuuta 2016

#2 JATKA LAUSETTA


Lempi askellajini… riippuu täysin tilanteesta. Kentällä tykkään työstää hevosta eniten ravissa. Maastossa taas rakastan laukkaamista, puhumattakaan paksussa hengessa laukkaamisesta!
lähestyessäni estettä… mietin millaisen hypyn poni vetää, tuleeko kengurujättihyppyloikat vai tuleeko puomi mukana. Itseäni esteet jännittävät todella paljon, vaikka aina olen niistä selvinnytkin. Esteet kyllä onnistuvat erinomaisesti, kunhan minulle ei korkeutta kerrota! 

Tallilla pelkään… muiden ihmisten katseita sekä arvostelua. Minua ja ratsastamistani on aina arvioitu negatiivisesti: joko mulla on liian pitkät ohjat tai vedän hevosta suusta kovalla kädellä.. Toisaalta ihmiset jotka ovat nähneet oikeasti ratsastustani ovat kyllä sanoneet etten kumpaakaan tee vaan minä myötään hyvin ja mulla on pehmeä käsi. 
Hevosmaailmassa en ymmärrä… kiusaamista ja kinaamista pienimmistäkin asioista. Eikö lajin pitäisi yhdistää ihmisiä ja tuoda iloa, eikä riitoja ja pahaa mieltä? 


Unelmieni hevonen… olisi varmaankin suuri ja roteva lämpönen, yllättäen. En haluaisi sen olevan mikään perus ruunikko, vaikka värillä ei ole mitään merkitystä. Hevonen olisi ruuna, jolla olisi hyvä hyppykapasiteetti ja kulkisi sileällä oikeinpäin. Mitään hirveitä ei tarvitsisi osata, kunhan luonteeltaan olisi kiltti ja kuuliainen ja luotettava!

En pidä hevosista, jotka… kuumuvat ensimmäisestä laukka-askeleesta tai jotka pienimmästäkin oksan risahduksesta säikähtävät ja lähtevät käsistä. Sellaisia hevosia on inhottava ratsastaa. Kerran olen leirillä mennyt sellaisella, ja se oli viimeinen kerta kun menin sillä.

Hevosenhoitaja… hoitaa hevosen säästä riippumatta! Opiskelee siihen ensin noin kolme vuotta, ja tienaa todella vähän. Siltikin haluaisin opiskella hevosenhoitajaksi ja perustaa vielä jonakinpäivänä oman pienen yksityistallin. 

Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla, ja minulla on tunti kentällä… Menen tunnille, ellei sitä ole peruttu. Jos tunti on peruttu teen itsenäisesti jotain tai käyn maastossa. Mikä ilma vain, minä hoidan hevosen ja liikutan.

Vahvuuksiini ratsastajana kuuluvat muun muassa… oma itsepäisyyteni sekä päättäväisyyteni ja kylmäpäisyyteni. Aina, kun olin leireillä, minulle annettiin kaikkein vaativimmat hevoset jotka junttasivat paikalleen askellajista riippumatta. Voin itse sanoa, että olen käynyt niin monesti läpi kysymykset: "Miksi teen tätä? Miksei tämä onnistu? Miksen vain lopeta tätä?". Oman jääräpäisyyteni ansiosta vieläkin ratsastan, sillä päätin, että ratsastus on minun lajini!



Jos olen yksin tallilla, kun sähköt menevät, niin… Otan taskulampun ja jatkan tyytyväisesti tallitöitä.

Ratsastusleirit… Opettivat minua tosi paljon. viiden vuorokauden leireillä opin todella paljon lisää ratsastuksesta kylläkin kantapään kautta. Kuten mitä tehdä jos hevonen ryöstää kun tuot sitä tallille laitumelta (kun on vain riimu päässä ja narut ohjina eikä ole satulaakaan), kun poni päättää piehtaroida vedessä ja kun poni kesken laukka ympyrän päättää jämähtää siihen vartiksi eikä usko opettajaakaan.. 

Leikkituntien idea… On opettaa tasapainoa. Ilman satulaa laukkaaminen/ravaaminen hippa-leikissä oli 12-vuotiaalle pienelle Jonnalle liian haastavaa. Samalla leikkitunnilla opin pohkeenväistö avut ja vieläpä ihan vahingossa!

Maastoilu on parhaimmillaan… kun kaverin kanssa laukataan hiekkatiellä pitkin pitkää suoraa ja sen jälkeen mennään uimaan hevosten kanssa.

Aina, kun putoan… rupean nauramaan, vaikka sattuisikin.. Yleensä jään vähäksi aikaa istumaan maahan, sillä nauran liikaa. Joskus, kun sattuu oikeasti tupisen ja kiroan hetken mielessäni ja nousen takaisin satulaan. Toki jos ollaan hevosen kanssa kaaduttu "yhdessä" eli vedetty pari kuperkeikkaa, tarkistan ettei hevoseen ole tullut ruhjeita, sekä talutan muutaman askeleen katsoakseni ettei onnu tai muuta vastaavaa.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

#1 BLOGIN ALOITTAMINEN

Tervetuloa Rakkaudesta lämminverisiin -blogiini!
Vanha blogi (Jonnan tyylillä) oli valitettavasti huono, en pitänyt enää nimestä saatika itse blogista. Päätin sitten aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä. Nimeä mietin pitkään parhaan ystäväni kanssa, joka antoi minulle idean nimestä Rakkaudesta lämminverisiin.
Haluan tällä kertaa panostaa blogiin, ottaa paljon kuvia ja videoita on myös varmasti tulossa!
Uusille lukijoille voisin kertoa minusta vähän..
Olen Jonna, vielä 15-vuotias tyttö Oulusta. Heppahullu jo pikkutytöstä! Seuraavat kolme vuotta tulen opiskelemaan Kiimingin lukiossa. Olen myöskin isosena Kiimingin seurakunnassa, eli sieltäkin minut voi bongata... Luonteeltani olen ihminen joka rakastaa vauhtia ja tarvitsen paljon tekemistä aina viikoille, jotten tylsisty. Rakastan ratsastusta, se on yksi elämän suurimmista iloista ja aina mietinkin hevosia ja sitä, milloin menen tallille. En ratsasta ja treenaa tavoitteellisesti, sillä selässäni on eräänlainen "tauti", joka on hidastanut kehittymistä ja jarruttaa yhä etenemistäni. Tulen kertomaan taudista vielä seuraavissakin postauksissa ja blogissa tulee varmasti kerrottua missä tilanteessa selän kanssa minäkin hetkenä mennään. Unelmani olisi silti kilpailla esteitä isommissa luokissa sekä kenttää harrastelija tasolla. 
Ratsastuksessa parasta varmaankin on vauhti, mutta myöskin pienten liikkeiden hiominen kouluratsatuksessa on mieleeni. Maastoilu ilman satulaa rennosti kävellen sekä satulalla täysiä kiitolaukkaaminen on myös niitä hetkiä, jotka jäävät aina mieleen, uittoreissuista tai radalla viilettämisestä puhumattakaan, ajaminenkin on mukavaa. Olen mielestäni todella onnekas, että muutamien vuosien aikana olen päässyt tekemään kaikkia noita maailman parhaimmilla hevosilla, Dollarilla ja Noalla. 


 Dollari


Noa